Työelämässä on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja

Nykyisin viestintäosaaminen on yhä useammassa työtehtävässä osa ammattitaitoa.

Viestinnän merkitys kasvaa yhteiskunnan eri tasoilla jatkuvasti. Tämän seurauksena myös eri ammateissa on hallittava yhä monipuolisempia viestintätaitoja. Nykyisin viestintäosaaminen on yhä useammassa työtehtävässä osa ammattitaitoa.

Turun Akatemian perustamisesta asti pappiskoulutukseen on kuulunut retoriikan koulutusta. Samoin opettajan ammatti on katsottu perinteisesti sellaiseksi, jossa viestintätaidoilla on keskeinen merkitys.

Etenkin vuorovaikutusosaamisen merkitystä on viime vuosina korostettu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lähes kaikkien alojen työpaikkailmoituksissa korostetaan hyvien vuorovaikutustaitojen merkitystä.

Viestinnän koulutusta onkin lisätty ja kehitetty esimerkiksi farmaseuttien, lääkäreiden, juristien ja johtamisen koulutuksessa.

Professioihin liittyvä viestintäosaamisen tutkimus on osoittanut, että viestintätaidot ovat osa ammattitaitoa. Ne eivät ole vain väline työn tekemiseen, vaan ne ovat osa työtä. Hyvään ammatilliseen suoritukseen siis sisältyy se, että siihen kuuluva viestintä toteutuu hyvin.

Joillakin aloilla tämä viestinnällinen murros on vasta tapahtumassa. Se herättää myös vastustusta, sillä muutos tarkoittaa myös ammattitaidon ja sen kriteereiden uudelleen määrittelyä.

Mielipidesivulla on viimeksi vastustettu (HS 11.1.) tutkijan ammatin viestinnällistymistä. Tiedeviestinnästä on kuitenkin tullut kiistämätön osa tutkijan työtä. Tällöin tutkijoilta edellytetään myös riittäviä viestintätaitoja samaan tapaan kuin vieraan kielen taitoja.

Nykyisin viestintäosaaminen ei rajoitu pelkästään puhe- ja kirjoitusviestintään, vaan lisäksi on hallittava viestintä sosiaalisessa mediassa. Moni tuntuu vielä vastustavan sitä, että someviestintä kuuluu omaan työhön. Vastustaminen ei estä muutosta, mutta voi tehdä siitä itselle hankalampaa. Muistuu esimerkiksi mieleen, että 1990-luvulla joissakin ammateissa vaadittiin lisäkorvausta, jos työssä joutuu käyttämään tietokonetta.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipide-sivulla 15.1.2019