Suomessa nähtiin viimeinen televisiokuulutus TV1:ssä 23.3.2025, kun Yleisradio päätti lopettaa kuuluttajien melkein 70 vuotta jatkuneen tarinan. Kuuluttajilla on kuitenkin ollut merkittävä rooli koko televisioilmaisun kehityksessä.
Teija Sopanen oli Suomen ensimmäinen televisiokuuluttaja. Hän työskenteli kuuluttajana Yleisradion alusta eli vuodesta 1957 alkaen. Hän oli Suomen ensimmäinen televisiotähti ja jopa niin suosittu, että hän henkilöityi televisioon. Ylen Elävän arkiston mukaan ihmisillä oli ainakaan tapana sanoa: ”Katsotaanpa, mitä Teijasta tulee tänä iltana.”
Television alkuaikoina kuuluttajat aina aloittivat illan televisiolähetykset ja myös päättivät ne toivottamalla katsojille hyvää yötä. He siis sitoivat koko illan televisiolähetyksen yhteen ja loivat suoran kontaktin televisiosta katsojiin. Teijan lisäksi muita suosittuja kuuluttajia ovat olleet esimerkiksi Yleisradiossa Tuula Rosenqvist, Tutteli Hammermann ja Sirkka Storbom sekä MTV:ssä Pirjo Nuotio, Eeva-Riitta Siitonen ja Irene Usvasalo.
Kuuluttajat – eurooppalainen ilmiö
Televisiokuuluttajat ovat erityisesti eurooppalainen ilmiö, ja BBC:llä ensimmäiset kuuluttajat aloittivat jo ennen toista maailmansotaa. Heistä tuli nopeasti kuuluisia televisiopersoonia, joista kerrottiin myös lehdissä. Sari Elfving (2008) on esimerkiksi tutkinut sitä, kuinka Teija Sopasen julkisuuskuvaa aikoinaan rakennettiin aikakauslehdissä.
Kuuluttajat olivat ensimmäisiä naisia, jotka työskentelivät ja näkyivät ruudussa. Eri maissa heistä on myös löydettävissä samanlaisia piirteitä. Jo television alkuaikoina heidän valinnassaan tehtävään tärkeää on ollut ulkonäkö ja äänen miellyttävyys sekä jonkinlainen lämmin keskiluokkainen naisellisuus. Heidän on katsottu vaikuttaneen keskeisesti siihen, että television on tullut erityisen kotoisa viestintäväline. (de Leeuw & Mustata 2013).Tähän luonnehdintaan sopivat myös viimeisimmät kuuluttajat, kuten Maria Jungner ja Anna-Liisa Tilus.
Kuuluttajilla on ollut rooli myös koko televisioilmaisun muokkaamisessa sellaiseksi kuin se edelleen tunnetaan. He ovat esimerkiksi vahvistaneet vaikutelmaa televisiosta kuvien ja äänien virtana (flow) osoittaen jatkuvuutta eri ohjelmien välillä. He ovat osoittaneet sanansa suoraan katsojille katsomalla suoraan kameraan ja tervehtimällä heitä. Tällainen esiintyminen on vakiintunut televisioon laajemminkin, koska sen on katsottu sopivan erityisen hyvin televisioruutuun. Kuuluttajat ovat myös vahvistaneet kokemusta television katsomisesta suorana esimerkiksi puhumalla siitä, mitä tapahtuu nyt ja tässä. Uudessa kirjassani Ruutukasvot (Isotalus 2025) olen analysoinut näitä kuuluttajien television vakiinnuttamia esiintymisen piirteitä tarkemmin.
Tärkeä osa televisiohistoriaa
Kuuluttajat ovat olleet myös televisiokanavan tunnusmerkki, keskeinen osa brändiä. Onkin täysin ymmärrettävään, että Yleisradion päätös poistaa kuuluttajat ruudusta aiheutti katsojissa paljon närää ja kriittistä keskustelua. Toisaalta kuuluttajat ovat kadonneet lähes kaikkialta Euroopasta, vaikka he television alkuaikoina olivat juuri eurooppalaisen televisioilmaisun yhdenmukaistajia (de Leeuw & Mustata 2013).
Televisiokuuluttajilla on tärkeä asema television historiassa. He ovat muokanneet koko eurooppalaista televisioilmaisua ja kasvattaneet television suosiota mediana. He ovat toimineet myös hyvän esiintymisen esikuvina vuosikymmeniä meille kaikille.
Kirjallisuus
Elfving, S. (2008). Taikalaatikko ja tunteiden tulkit. Tampere University Press.
Hahtola, M. & Jegorov, S. (2012). Televisiokuuluttajat. Koko kansan yhteiset ystävät. Yle Elävä arkisto 29.2.2012. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/29/televisiokuuluttajat-koko-kansan-yhteiset-ystavat
Isotalus, P. (2025). Ruutukasvot. Esiintymisen lumo iltauutisista somevideoihin. Gaudeamus.
de Leeuw, S. & Mustata, D. (2013). In-vision continuity announcers. Performing an identity for early television in Europe. VIEW Journal of European Television History and Culture 2:4, 51–76.
Pekka Isotalus 