Puolueen puheenjohtajan tehtävä: ei mikä tahansa johtajanpesti

Puolueen puheenjohtajalta vaaditaan monenlaista osaamista. Muista johtamistehtävistä se eroaa ensisijaisesti työn julkisuuden takia.

Touko Aallon ero vihreiden puheenjohtajan paikalta on herättänyt monenlaista keskustelua. On kiitelty Aallon tapaa tuoda sairautensa esille, pohdittu puolueen puheenjohtajan raskasta tehtävää sekä harmiteltu poliittisen keskustelun kielteisyyttä ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Keskustelu sai myös itseni palaamaan aikaisempaan tutkimusaineistooni.

Politiikan medioitumista käsittelevässä tutkimusprojektissa haastattelimme vuosina 2009-2010 kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajia heidän työstään ja suhteestaan mediaan. Puheenjohtajille luvattiin anonyymiys, joten he saattoivat puhua työstään avoimemmin kuin yleensä.

Tässä yhdeksän haastatteluissa esiin noussutta huomiota siitä, millaisena puoluejohtajat itse näkevät työnsä.

  1. Puheenjohtajan tehtävänä on johtaa

Ensimmäinen havainto haastatteluissamme oli, että puheenjohtajat näkivät työnsä enemmän johtamisena kuin miten heidän työtään mediassa kuvataan.

Media näkee puheenjohtajat puolueidensa kärkihahmoina, joiden sanomiset ja tekemiset vaikuttavat vahvasti siihen, mitä puolueesta ajatellaan ja miten puolueen kannatus kehittyy. Puolueiden puheenjohtajien johtamistyötä media ei juurikaan tuo esille, mutta puheenjohtajien itsensä mukaan heidän työssään on paljon samalaista johtamista kuin muillakin aloilla. He puhuivat esimerkiksi johdettavien motivoinnista ja esimerkillä johtamisesta.

  1. Puheenjohtaja on ”puolueen tärkein viestintäväline”

Viestinnän tutkijoina meitä ensisijaisesti kiinnosti puolueiden puheenjohtajien ajatukset viestinnästä ja mediasta. Siksi viestintä- ja mediaosaaminen nousivat haastatteluissa keskeisiksi osaamisalueiksi.

Puheenjohtajilta vaaditaan heidän itsensä mukaan korkeaa ja monipuolista viestintä- ja mediaosaamista. Yksi puheenjohtaja kuvasi tilannette toteamalla roolistaan, että puheenjohtaja on puolueen tärkein viestintäväline.

  1. Julkisuus leimaa kaikkea – hyvässä ja pahassa

Media ja siihen liittyvä julkisuus näytti myös olevan piirre, joka erotti puolueen puheenjohtajan tehtävän muista johtotehtävistä. Politiikan johtajat kohtaavat julkisuutta enemmän kuin minkään muun alan johtajat. Lähes kaikki puheenjohtajien tekemiset ovat julkisuudessa, ja he viestivät kansalaisille ja puolueensa jäsenille median kautta. Lisäksi he osin käyttävät mediaa työnsä tekemisen välineenä.

Puheenjohtajat puhuivat myös paljon siitä, kuinka suojella yksityisyyttään, esimerkiksi perhettään, julkisuudelta. Julkisuuden ulottumista kaikkialle pidettiinkin osin ahdistava tai ainakin vastaan taisteltavana ilmiönä.

  1. Aina pitää olla tavoitettavissa

Kaikkein kielteisimmin puheenjohtajat puhuivat jatkuvasta tavoitettavuudesta. Heistä oli rasittavaa, että jatkuvasti pitää olla etenkin median tavoitettavissa ja aina juuri puheenjohtajalta halutaan mielipide joka asiaan.

Tilannetta kuvattiin jopa sellaiseksi, että tavoitettavissa pitää olla 24/7 ja jo kahden viikon lomaa vuodessa saatetaan paheksua.

  1. Painetta täytyy sietää

Erikseen puheenjohtajat korostivat haastatteluissa tehtävänsä vaatimaa paineensietokykyä, sillä kritiikkiä tulee helposti, ja jatkuva julkisuus on stressaavaa.

Puheenjohtajat toivat esiin johtajille tutun ongelman: liian paljon töitä ja liian vähän aikaa. Yksi puolueen puheenjohtaja kuvasi tehtävää jopa ”paskaduuniksi”, koska joutuu olemaan koko ajan silmätikkuna ja lisäksi vaivaa jatkuva riittämättömyyden tunne.

  1. Jääräpäisyyttä ja rohkeutta tarvitaan

Puheenjohtajat katsoivat, että puolueen johtamiseen tarvitaan määrätietoisuutta. Puheenjohtajan on tiedettävä, mitä haluaa, ja oltava valmis ajamaan sitä jopa jääräpäisesti. Puheenjohtajalta edellytetään siis myös rohkeutta tehdä asioita päämääränsä hyväksi.

  1. Tavoitteena maailman parantaminen

Julkisuuden valokeilan lisäksi toinen seikka, jossa puolueiden puheenjohtajat eroavat selvästi useimmista johtajista, on tehtävän vaatima ideologisuus. He katsoivat olevansa arvoväritteisiä ja arvolatautuneita johtajia, joilla täytyy olla kyky sytyttää liekki muissa.

Ideologisuus ilmeni monissa kohdin haastatteluja, ja esimerkiksi itselläni mielikuva puolueiden puheenjohtajista koheni haastattelujen myötä, sillä vakuutuin, että he ovat tehtävässään ennemminkin parantaakseen maailmaa kuin muista syistä.

  1. Asiasisällöt on omaksuttava nopeasti

Asiaosaamista puheenjohtajat painottivat myös. Asioiden todettiin olevan yhä monimutkaisempia, eikä niihin perehtymiseen tuntunut olevan riittävästi aikaa. Asiaosaamisella tarkoitettiin sisältöjen hallintaa ja kokonaisvaltaista asioiden ymmärtämistä.

Käytännössä puheenjohtajat kuvasivat esimerkiksi tilanteita, joissa kokoushuoneesta tullessa toimittaja saattaa odottaa oven ulkopuolella ja tivata mielipidettä mistä tahansa asiasta.

  1. Puheenjohtajuus ammattina

Kiinnostavaa on, että puheenjohtajat puhuivat työstään ammattina. Muodollista koulutusta poliitikon ammattiin ei ole. Väitän kuitenkin, että akateeminen koulutus auttaa. Se antaa alasta riippumatta sellaisia valmiuksia, esimerkiksi oppimaan oppimisen, itsensä johtamisen ja ajattelun taitoja, joilla tehtävässä pärjää ja sitä myötä jaksaa parhaiten.

Helpolla puheenjohtajat eivät pääse

Kaikki johtajat tarvitsevat tietenkin monenlaisia taitoja ja joutuvat usein vaativiin tilanteisiin. Johtajana pärjäämisessä ei ole niinkään kyse luonteenpiirteistä vaan osaamisesta. Pärjätäkseen puoluejohtajat tarvitsevat tietoja ja taitoja johtamisesta, politiikan asiakysymyksistä ja viestinnästä.

Muista johtajista politiikan johtajien työn erottaa sen julkisuus, mikä tuo runsaasti lisäpaineita työhön. Myös työn ideologisuus erottaa puolueen johtamisen useimmista muista johtotehtävistä.

Turhan helpolla media ja me kansalaiset emme näytä heitä päästävän. Touko Aallon tapaus on hyvä muistutus siitä, kuinka vaativaa puolueen johtaminen voi olla. Tästä huolimatta jokaisen puolueen puheenjohtajuutta tavoittelevan pitäisi ymmärtää, millaisiin saappaisiin on astumassa.

Kyseinen tutkimuksen tuloksista on kerrottu myös seuraavissajulkaisuissa:

 Isotalus, P. 2017. Mediapoliitikko. Helsinki: Gaudeamus.

Isotalus P. & Almonkari M. 2014. Mediatization and political leadership: Perspectives of the Finnish newspapers and party leaders. Journalism Studies 15 (3), 289-303.

 Almonkari, M. & Isotalus, P. 2012. Two perspectives on the communication skills of political leaders. International Journal of Strategic Communication 6 (3), 246-267.

Isotalus, P. & Almonkari M. 2011. Current trends in political communication and criteria for political leaders: Percpectives of Finnish press and party leaders. In E. De Blasio, M. Hibberd & M. Sorice (eds.) Leadership and new trends in political communication. Roma: Luiss, Centre for Media and Communication Studies Massimo Baldini, p. 111-122.

Kuva: jannoon028 / Freepik