Sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua moititaan välillä turhaankin sen kärkevyydestä. Silti on totta, että sanailu somessa kulminoituu usein kinasteluksi, toisen solvaamiseksi, tahalliseksi ymmärtämättömyydeksi ja jopa aggressiiviseksi kielenkäytöksi. Kokosin kolme keinoa somekeskustelun kehittämiseksi.
Toukokuun lopussa Voima-lehden kustantaja istutti minut ja toimittaja Johanna Korhosen pohtimaan Maailma kylässä -festivaaleilla, mikä mediaa riivaa. Me molemmat olimme hieman aiemmin julkaisseet aihetta liippaavat kirjat, minä Mediapoliitikon ja Korhonen Mikä niitä riivaa? –kirjan.
Korhonen pohtii kirjassaan suomalaisen julkisen keskustelun tilaa sekä mahdollisuuksia sen kehittämiseen. Lähtökohtana hänellä on yhdysvaltalaisen kognitiotieteen ja lingvistiikan professorin George Lakoffin ajatukset.
Korhosen kirja sai minut pohtimaan, miten somessa käytävää julkista keskustelua voitaisiin kehittää. Tiivistin vastaukseni kolmeen hyvin yksinkertaiseen pääkohtaan:
- Some-keskusteluihin tarvitaan tavallisia suomalaisia
Vaikka yhä useampi suomalainen on somessa, siellä yhteiskunnallista keskustelua käyvien joukko on varsin pieni. Facebook kuuluu monen arkeen, mutta useille sen käyttö perustuu enemmän yksityiselämän kysymyksiin kuin varsinaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lisäksi Facebookissa keskustelua käydään ensisijaisesti ”kavereiden” kesken.
Julkisuutensa ja alhaisen vuorovaikutuskynnyksen ansiosta Twitter olisi erinomainen paikka julkiselle keskustelulle. Tällä hetkellä Twitterissä viestii viikoittain kuitenkin vain noin 50 000 suomalaista. Heistä huomattavan suuri osa on yhteiskunnan päättävissä asemissa olevia ja viestintäalan edustajia, minkä seurauksena Twitteriä pidetään hieman elitistisenä. Twitterin keskustelut kaipaavatkin enemmän tavallisia kansalaisia osallistumaan niihin.
Tavallisten kansalaisten vähäisen määrän ja hiljaisuuden takia trollit, kärjekkäät aktivistit ja muut äkkiväärät keskustelijat pääsevät hyvin esille ja jopa dominoimaan keskusteluja. Jos asiallisia keskustelijoita olisi enemmän, häiriköt hukkuisivat paremmin suureen massaan. Siksi suomalaisten pitäisi enemmän osallistua julkiseen keskusteluun somessa.
- Päättäjien on näytettävä esimerkkiä.
Organisaatioissa on havaittu, että työntekijöitä on joskus vaikeaa saada keskustelemaan työpaikkansa keskeisistä kysymyksistä organisaation sisäisissä ja kaikille avoimissa somekanavissa. Monet esimerkit ja tutkimukset osoittavat, että parhaiten tällainen uudenlainen keskustelu omaksutaan läpi organisaation, jos johto on siinä mukana ja jopa näyttämässä esimerkkiä.
Uskon saman pätevän demokratiaankin. Jotta kansalaiset saataisiin oikeasti keskustelemaan somessa yhteiskunnallisista kysymyksistä, päättäjien pitää näyttää esimerkkiä. Poliitikkojen ja johtavassa asemassa olevien olisikin syytä olla tässä keskustelussa edelläkävijöinä.
Nyt näin ei ole. Tutkimukset osoittavat, että poliitikot keskustelevat somessa niukasti. Vaikka keskustelevuus on lisääntynyt ja Suomessakin on muutamia loistavia esimerkkejä, niin aktiivisia keskustelijoita päättäjissä on hämmästyttävän vähän. Useimmat heistä käyttävät somea edelleen enemmän tiedottamiseen kuin keskustelemiseen.
Päättäjien osallistuminen julkiseen vuorovaikutuksen on kuitenkin edellytys, jotta suurempi osa kansalaisistakin saadaan keskusteluun mukaan.
- Väittelytaitoja pitää kehittää.
Kun keskustellaan yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä, näkemyksiä on yleensä useita. Näin pitääkin olla, sillä yhden mielipiteen yhteiskuntia ei halua kukaan, ja politiikassa on aina olemassa vähintään kaksi vaihtoehtoista ratkaisua.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei olekaan tarkoituksenmukaista pyrkiä harmoniaan ja selkeään yhteisymmärrykseen. Sen sijaan asioista voidaan väitellä rakentavasti ja pyrkiä siihen, että paras argumentti löytyy.
Näkemykseni alan asiantuntija on, että Suomessa väittelytaito ei ole yleisesti arvossaan eikä sitä harjoitella tarpeeksi. Yhdysvalloissa viestinnän asiantuntijat ovat alkaneet puhua väittelytaidosta jo keskeisenä kansalaistaitona, jonka pitäisi kuulua jokaisen valmiuksiin.
Väittelytaito ei tarkoita sujuvaa sanailua ja kekseliäitä heittoja, vaan tavoitteena on kehittää kykyä perustella omia näkemyksiä, kuunnella kriittisesti toisen näkemyksiä, ymmärtää ne ja pyrkiä sitten kehittämään niin vahvoja perusteluja, että toisen väitteet kumoutuvat. Väitteet perusteluineen kiistelevät, eivät henkilöt.
Jos suomalaiset eivät osaa väitellä kasvotusten, on turhaa odottaa, että osaaminen jotenkin yllättäen pulpahtaisi esiin somessa. Siksi väittelytaitoja pitäisi opettaa nykyistä enemmän ja laajemmin. Olisi hyvä kehittää väittelytaidon opetusta, sillä se kehittää kuuntelemista, argumentointia, kriittistä ajattelua ja erilaisten näkemysten hyväksymistä. Näitä kaikkea tarvitaan erittäin paljon myös somekeskusteluissa.
On tärkeää, että mahdollisimman moni osallistuu myös sosiaalisessa mediassa julkiseen keskusteluun. Toivottavasti kukaan ei pääse sanomaan, että suomalaiset vaikenevat kahdella tavalla – kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa.
Pekka Isotalus 