Tekoäly vaikuttaa monella tavalla viestinnän asiantuntijoiden työhön. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä tehtäviä tekoäly ei kuitenkaan ole korvaamassa, minkä takia vuorovaikutusosaajille on töitä tulevaisuudessakin.
Osallistuin viime viikolla (6.6.2024) ProCom-päivään, jonka teemana oli tekoälykäs viestintä. Tuolloin julkaistiin myös uusi ProCom Academic 2024 samasta teemasta. Päivässä olivat alan huiput puhumassa, ja kokonaisuudessaan päivän anti oli innostava ja ideoita herättävä. Erityisesti kaksi ajatusta jäi mieleeni päivän oppeina.
Ensimmäinen ajatus on, että tekoäly muuttaa viestinnän alaa ja sen työtehtäviä lähivuosina valtavasti. Se on isoin muutos, mitä alalla on koettu, sitten Internetin tulon yli kolmekymmentä vuotta sitten. Se tulee helpottamaan monia työtehtäviä, mutta myös poistamaan tietynlaiset työpaikat kokonaan. Se luo myös uudenlaisia työtehtäviä ja -paikkoja. Useaan otteeseen päivän aikana todettiin, että työelämässä pärjäävät ne, joilla on taitoa käyttää tekoälyä.
Lohduttavaa on, että tämä tekoäly ei vielä ole ajanut kenenkään ohi. Tekoäly on siinä vaiheessa, että käyttäjä ehtii ottamaan nykyisen kehityksen hyvin kiinni, vaikka vielä ei olisikaan ehtinyt perehtyä asiaan. Itse ajattelen asiasta, että tekoälyn käyttö on tällä hetkellä kuin tekstinkäsittely tietokoneella aikanaan; vielä 1990-luvulla tekstinkäsittelyä opetettiin erikseen ja asiasta julkaistiin paljon oppaita, mutta nyt sen osaamista pidetään itsestään selvänä jo koululaisille. Tekoälyn hyödyntämistä kannattaa siis jokaisen alkaa opetella, jotta sen kehitys ei pörhällä kokonaan ohi.
Vuorovaikutusosaaminen korostuu
Toinen ja päivän tärkein ajatus on, että tekoälyn käytön yleistyminen korostaa vuorovaikutuksen merkitystä viestinnän alan työssä. Tekoäly tekee jatkossa kaikki tiedotteet, somepäivitykset ja muistiot, mutta ei niitä vuorovaikutukseen liittyviä tehtäviä.
Päivän aikana korostui moneen kertaan, että vuorovaikutusta tai esiintymistä vaativat tehtävät eivät ole korvattavissa, melkein kaikki muu kyllä. Esimerkiksi tekoälyasiantuntijoiden paneelilta kysyttiin, mitä heidän töistään tekoäly ei tulevaisuudessa tee. Vastaukset olivat: esiintymistilanteet, esihenkilön ja työntekijän väliset keskustelut sekä ohjaustilanteet.
Viestijän rekrytoinnissa katsotaan vuorovaikutusosaamisen korostuvan, ja johtajan viestinnässä taitava esiintyminen entisestää korostuu tekoälyn myötä ja voi olla jopa johtajia erotteleva tekijä. Viestinnän asiantuntijoiden työ keskittyy yhä enemmän vuorovaikutukseen, esimerkiksi valmennukseen, konfliktien ratkaisuun, johdon konsultointiin jne. Vuorovaikutusosaaminen on siis tulevaisuuden viestijän keskeisin työelämätaito. Työpaikkansa säilyttävät ja rekrytoinneissa pärjäävät ne, joilla on vuorovaikutuksesta tietoja ja taitoja eli vuorovaikutusosaamista.
Mitä kehitys merkitsee yliopistokoulutukselle?
Tältä pohjalta on myös hyvä pohtia, mitä tämä kaikki tarkoittaa viestinnän yliopistokoulutukselle. Ensinnäkin voin todeta ilokseni, että meidän Tampereen yliopiston viestinnän opintosuunta on keskittynyt ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Olemme siis jo nyt koulutuksen sisällöissä varautuneet siihen, miten viestijä pärjää tulevaisuuden työmarkkinoilla. Meidän viestijöiden kannattaa myös keskittyä siihen, mikä on omaa alaamme eikä kilpailla tietotekniikan tai muiden alan asiantuntijoiden kanssa.
Lisäksi yliopistossa meidän on aina ajateltava koulutuksemme tavoitteita pitkällä tähtäimellä, sillä opiskelijoille nyt opetettu tulee käyttöön viiden vuoden päästä työelämässä. Samalla pitäisi opettaa tietoja ja taitoja, jotka luovat perustaa koko työuran ajalle. Näin ollen nykyiseen teknologiaan ja sovelluksiin ei turhan paljon kannata käyttää aikaa, koska sellainen osaaminen vanhenee nopeasti. Täytyy pystyä näkemään ja arvioimaan yleisemmällä tasolla viestinnän ja teknologian välisiä yhteyksiä.
Kestävintä on teoreettinen tieto, sillä ymmärrys siitä, miten ihminen viestiin ja ymmärtää viestintää säilyy samanlaisena tekoälynkin aikana. Täytyy pystyä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia, jäsentämään ja analysoimaan todellisuutta, näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita, kysymään oleellisia kysymyksiä sekä suhtautumaan kaikkeen tietoon kriittisesti. Jatkossakin tärkein tavoite on siis tieteellisen ajatellun kehittyminen, joka on aina ollut koko yliopisto-opetuksen ydin.
Pekka Isotalus 