Vuorovaikutustaitoja tarvitaan tulevaisuudessa

Tämän päivän työelämässä vuorovaikutustaidoilla on runsaasti kysyntää, mutta tulevaisuudessa näiden taitojen merkitys näyttää entisestään kasvavan. Tulevaisuuden vuorovaikutusosaamisen kannalta koulutus on ratkaisevassa asemassa. Vuorovaikutuksen eli ihmisten välisen viestinnän merkityksen entisestään kasvaessa myös alan asiantuntijoiden tarve kasvaa.

Näin keväällä, kun käynnissä on opiskelupaikkojen haku, on eri medioissa paljon juttuja siitä, mitä tulevaisuuden näkökulmasta kannattaisi opiskella. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa (22.1.2021) oli laaja artikkeli, jossa pohdittiin työelämässä 2040-luvulla tarvittavia taitoja. Artikkelissa haastatellut tulevaisuustutkijat nostivat esille esimerkiksi hyvät vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot sekä esiintymistaidot. 

Ylen jutussa (23.2.2021) asiantuntijoiden haastatteluissa korostuivat vuorovaikutustaidot, oppimaan oppiminen ja tekoälyn ymmärrys. Näitä pidettiin sellaisina osaamisina, joiden avulla tulevaisuudessa saa työpaikan.

Myös kansainväliset selvitykset kertovat, että viestintä- ja tiimityötaidot ovat kaikkein tärkeimpiä työelämässä tarvittavia osaamisalueita (Center on Education and the Workforce 2020). Selvityksen mukaan työntekijän viestintäosaamisella oli vahva yhteys myös myönteiseen palkkakehitykseen.

Viestintäosaaminen näyttää olevan tärkeää osaamista työntekijälle alasta riippumatta sekä nyt että tulevaisuudessa. Kun puhutaan tulevaisuuden työelämästä, katseet kääntyvät koulutukseen. Keskeinen kysymys on, kehittääkö nykyinen koulutus juuri niitä valmiuksia, jotka tulevaisuuden työelämässä tarvitaan.

Vuorovaikutuskoulutus kouluissa

Peruskoulussa ja lukiossa on hyvä suunta. Nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa puhutaan vuorovaikutuksesta lukuisia kertoja. Vuorovaikutus näyttää olevan kaikessa opetuksessa mukana ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen pyritään joka aineessa. Tavoite on siis erinomainen.

On kuitenkin syytä kysyä, tullaanko vuorovaikutustaitojen kehittämiseen kiinnittäneeksi tarpeeksi huomiota, jos se on kaikessa mukana mutta ei selkeästi ja erikseen missään. Vuorovaikutustaidoista pitäisi myös saada juuri niihin kohdistuvaa palautetta, sillä pelkkä tekeminen ei riitä. Vuorostaan palautteen kannalta oleellinen kysymys on, että onko opettajilla omassa koulutuksessaan tarpeeksi tietoa vuorovaikutuksesta, jotta heidän palautteenantotaitonsa näiden taitojen osalta kehittyvät riittävästi.

Lukioissa uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön ensi syksynä. Ilahduttavaa siinä on, että äidinkielen ja kirjallisuuden kursseihin on selkeästi tullut toinenkin kurssi, joka keskittyy esiintymis- ja vuorovaikutustaitoihin. Toivoa sopii, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien ammattitaito riittää myös näihin laajentuneisiin viestinnän sisältöihin.

Vuorovaikutusosaamisen kehittäminen yliopistoissa

Yliopistoja koskevan asetuksen mukaisesti alemmassa korkeakoulututkinnossa pitäisi saavuttaa riittävä viestintätaito, ja ylemmässä korkeakoulututkinnossa tavoitteena on ”hyvä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön”. Suunta tämän tavoitteen saavuttamiseksi onkin viime vuosina ollut hyvä. Sekä puhe- että kirjoitusviestintä ovat yhä useammin olleet eri alojen opiskelijoille pakollisia sisältöjä, ja myös opetusta ja opettajien määrää on lisätty.

Joissakin yliopistoissa on tosin asiassa otettu askelia myös taaksepäin. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa monilla opiskelijoilla pakollinen puheviestinnän kurssi muuttuu ensi syksynä vaihtoehtoiseksi ja opiskelija joutuu valitsemaan esimerkiksi puhe- ja kirjoitusviestinnän väliltä. Tämä on ikävä tilanne, sillä erittäin hyvin tiedetään, että ne opiskelijat, jotka kaikkien eniten viestintätaitojen opetusta kaipaisivat, sitä kaikkein haluttomimmin valitsevat. Tällainen muutos ei palvele myöskään asetuksen päämääriä.

Viestintä on tulevaisuuden ala

Sen sijaan työelämässä oleville järjestetään monenlaista viestinnän koulutusta. Eri ammateissa ja työpaikoilla onkin hyvin oivallettu viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys. On havaittu, että usein työn tulos syntyy nimenomaan vuorovaikutuksessa, viestintätaidot ovat kiinteä osa ammattitaitoa ja työntekijöiden vuorovaikutusosaaminen heijastuu koko organisaation toimintaa. Työelämän viestintäkoulutusta ja -konsultointia tarjoavilla yrityksillä pyyhkiikin hyvin. Toki työelämässä annettavasta koulutuksesta voi kysyä, että onko vuorovaikutustaitojen opettaminen työelämässä oleville jo liian myöhäistä eli olisiko vitsa pitänyt vääntää nuorempana. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuorovaikutusosaamista tarvitaan siis sekä nykyisissä että tulevaisuuden töissä. Tämä osaltaan takaa myös sen, että ihmisten välisen viestinnän asiantuntijoille riittää töitä myös tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä viestinnästä valmistuvien töihin sijoittuminen on erinomaista, ja tarve alan ammattilaisille näyttää kasvavan. 

Viestintä on siis tulevaisuuden ala, jota voi opiskella esimerkiksi Tampereen yliopiston viestinnän opintosuunnassa ja maisteriohjelmassa. Kevään yhteishaku on 17.–31.3.2021.

Verkkovuorovaikutus vaatii uutta osaamista

Jonna Koponen kirjoitti kanssani siitä, kuinka viestimme tällä hetkellä suurelta osin teknisten laitteiden välityksellä ja se vaatii uudenlaista vuorovaikutusosaamista.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi 12.3.2020 Yle:n haastattelussa, että nyt kun meidän täytyy koronakriisin vuoksi ”ottaa fyysistä etäisyyttä, niin otetaan myös henkistä läheisyyttä”. Kun olemme etäällä toisistamme, tarvitsemme erilaisia teknologioita läheisyyden ottamiseen. 

Olemme tilanteessa, jossa yhteydenpito perustuu kasvokkaisen vuorovaikutuksen sijaan suurelta osin teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen. Nyt johdetaan virtuaalitiimejä, autetaan asiakkaita chat-kanavissa sekä etäopetetaan eri kohderyhmiä. Työpaikoilla avautui uusia nettikahviloita, ystäviä ja isovanhempia tavataan videopuhelujen välityksellä sekä järjestetään etäjuhlia.

Ihmiset keksivät koko ajan luovia ratkaisuja henkisen läheisyyden luomiseen, koska he kaipaavat sosiaalista läsnäoloa. Yhtäkkiä tarvitaan valtavasti ymmärrystä teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta. Mutta miten henkistä läheisyyttä luodaan teknologiavälitteisesti?

Kuluvat viikot opettavat

Kuluneiden viikkojen aikana osa meistä on turvautunut teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen hyvin tottuneesti – osa pakon edessä uutta opetellen. Teknologiset valmiutemme ovat erilaisia. Myös mahdollisuudet teknologian käyttöön ovat edelleen erilaiset.

Mikäli mahdollisuus teknologiavälitteiseen viestintään on tarjolla, on siihen olemassa valtavasti vaihtoehtoja. Useimmat niistä ovat teknisesti helppoja, joten teknologian hallinta on harvoille kynnyskysymys. Sen sijaan teknologian käyttö edellyttää myös uudenlaista vuorovaikutusta, mikä on saattanut olla isompi haaste.

Tietokonevälitteisesti tapahtuva sosiaalinen läsnäolo tarkoittaa tunnetta siitä, että olen kontaktissa aidon ihmisen kanssa. Kun keskustelemme teknologiavälitteisesti, erilaiset teknologiset ratkaisut rajaavat mahdollisuuksiamme etenkin sanattoman viestinnän havainnoinnin, tulkitsemisen ja ymmärtämisen suhteen. Tällöin esimerkiksi tunteiden tai ironian ymmärtäminen vaikeutuu. Meidän onkin osattava selittää – ja myös hillitä – tunteitamme teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa. 

Verkkovuorovaikutus vaatii enemmän

Monelle on saattanut tulla yllätyksenä se, kuinka paljon enemmän asioita täytyy selventää, jäsentää, kirjoittaa auki, visualisoida, perustella ja kuvata, kun emme kohtaa kasvokkain. Vuorovaikutustilanteita joutuu järjestämään tarkoituksellisemmin ja useammin. On tuotava ilmi, että olen läsnä ja saatavilla verkossa. On viestittävä tietoisemmin, että kuuntelen ja että toinen on tullut kuulluksi. 

Vuorovaikutussuhteen ylläpitämiseksi on esitettävä tietoisesti enemmän kysymyksiä kuin tavallisesti: On osattava kysyä työkaverilta työasioiden lisäksi, mitä kuuluu ja kuinka hän voi. On osattava itsekin kertoa omista kuulumisistaan. Vastavuoroinen itsestäkertominen nimittäin auttaa ylläpitämään hyvää vuorovaikutussuhdetta. Nämä rakentavat luottamusta sekä helpottavat vaikeista asioita keskustelemista, mikä on usein vaikeampaa teknologian tullessa väliin.

Nykyisin kasvokkaisen ja teknologiavälitteisen viestinnän nähdään täydentävän toisiaan. Olemme yhdessä kantapään kautta oppineet näinä viikkoina lisää verkkovuorovaikutuksen taitoja. Osaamistasomme on tässä suhteessa tulevaisuudessa väistämättä parempi. Tämä poikkeustilanne kuitenkin osoittaa, että myös verkkovuorovaikutukseen olisi voinut varautua paremmin. 

Viestintäkoulutuksen haasteet

Yliopistokoulutusta on jo pitkään syytetty siitä, että nuorilla on hyvät teknologiset taidot ennen kuin he tulevat opiskelemaan. Taidot kuitenkin rapautuvat, jos niitä ei riittävästi harjaannuteta koulutuksen aikana. Ei myöskään opita mitään lisää. Viestinnän koulutus kaikilla tasoilla voi katsoa itseään peiliin ja pohtia, onko uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia otettu tarpeeksi vakavasti huomioon koulutuksessa.

Entä opetetaanko esimerkiksi lääkärikoulutuksessa riittävästi vuorovaikutusta chat- tai etävastaanotoilla? Saavatko tulevat ekonomit riittävästi valmiuksia etäkokousten, virtuaalitiimien tai digitaalisten asiakassuhteiden johtamiseen? 

Meidän pitää katsoa tulevaisuuteen nyt ja varautua paremmin uusiin verkkovuorovaikutuksen haasteisiin. Toisaalta tämä aika saa meidät todennäköisesti entistä enemmän arvostamaan kasvokkaisviestintää ja huomaamaan, että vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvotusten ei täysin korvaa mikään muu viestinnän muoto. Erityisen haasteellinen tämä aika onkin niille, jotka eivät lainkaan pääse kasvokkaiskontaktiin.

Tiivistetty versio tästä tekstistä julkaistiin Aamulehdessä mielipidekirjoituksena 28.3.2020 otsikolla ”Ironian viljelyä kannatta nyt harkita kaksi kertaa”. Jonna Koponen on kansainvälisen liiketoiminnan ja myynnin viestinnän yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistosta