Verkkovuorovaikutus vaatii uutta osaamista

Jonna Koponen kirjoitti kanssani siitä, kuinka viestimme tällä hetkellä suurelta osin teknisten laitteiden välityksellä ja se vaatii uudenlaista vuorovaikutusosaamista.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi 12.3.2020 Yle:n haastattelussa, että nyt kun meidän täytyy koronakriisin vuoksi ”ottaa fyysistä etäisyyttä, niin otetaan myös henkistä läheisyyttä”. Kun olemme etäällä toisistamme, tarvitsemme erilaisia teknologioita läheisyyden ottamiseen. 

Olemme tilanteessa, jossa yhteydenpito perustuu kasvokkaisen vuorovaikutuksen sijaan suurelta osin teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen. Nyt johdetaan virtuaalitiimejä, autetaan asiakkaita chat-kanavissa sekä etäopetetaan eri kohderyhmiä. Työpaikoilla avautui uusia nettikahviloita, ystäviä ja isovanhempia tavataan videopuhelujen välityksellä sekä järjestetään etäjuhlia.

Ihmiset keksivät koko ajan luovia ratkaisuja henkisen läheisyyden luomiseen, koska he kaipaavat sosiaalista läsnäoloa. Yhtäkkiä tarvitaan valtavasti ymmärrystä teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta. Mutta miten henkistä läheisyyttä luodaan teknologiavälitteisesti?

Kuluvat viikot opettavat

Kuluneiden viikkojen aikana osa meistä on turvautunut teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen hyvin tottuneesti – osa pakon edessä uutta opetellen. Teknologiset valmiutemme ovat erilaisia. Myös mahdollisuudet teknologian käyttöön ovat edelleen erilaiset.

Mikäli mahdollisuus teknologiavälitteiseen viestintään on tarjolla, on siihen olemassa valtavasti vaihtoehtoja. Useimmat niistä ovat teknisesti helppoja, joten teknologian hallinta on harvoille kynnyskysymys. Sen sijaan teknologian käyttö edellyttää myös uudenlaista vuorovaikutusta, mikä on saattanut olla isompi haaste.

Tietokonevälitteisesti tapahtuva sosiaalinen läsnäolo tarkoittaa tunnetta siitä, että olen kontaktissa aidon ihmisen kanssa. Kun keskustelemme teknologiavälitteisesti, erilaiset teknologiset ratkaisut rajaavat mahdollisuuksiamme etenkin sanattoman viestinnän havainnoinnin, tulkitsemisen ja ymmärtämisen suhteen. Tällöin esimerkiksi tunteiden tai ironian ymmärtäminen vaikeutuu. Meidän onkin osattava selittää – ja myös hillitä – tunteitamme teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa. 

Verkkovuorovaikutus vaatii enemmän

Monelle on saattanut tulla yllätyksenä se, kuinka paljon enemmän asioita täytyy selventää, jäsentää, kirjoittaa auki, visualisoida, perustella ja kuvata, kun emme kohtaa kasvokkain. Vuorovaikutustilanteita joutuu järjestämään tarkoituksellisemmin ja useammin. On tuotava ilmi, että olen läsnä ja saatavilla verkossa. On viestittävä tietoisemmin, että kuuntelen ja että toinen on tullut kuulluksi. 

Vuorovaikutussuhteen ylläpitämiseksi on esitettävä tietoisesti enemmän kysymyksiä kuin tavallisesti: On osattava kysyä työkaverilta työasioiden lisäksi, mitä kuuluu ja kuinka hän voi. On osattava itsekin kertoa omista kuulumisistaan. Vastavuoroinen itsestäkertominen nimittäin auttaa ylläpitämään hyvää vuorovaikutussuhdetta. Nämä rakentavat luottamusta sekä helpottavat vaikeista asioita keskustelemista, mikä on usein vaikeampaa teknologian tullessa väliin.

Nykyisin kasvokkaisen ja teknologiavälitteisen viestinnän nähdään täydentävän toisiaan. Olemme yhdessä kantapään kautta oppineet näinä viikkoina lisää verkkovuorovaikutuksen taitoja. Osaamistasomme on tässä suhteessa tulevaisuudessa väistämättä parempi. Tämä poikkeustilanne kuitenkin osoittaa, että myös verkkovuorovaikutukseen olisi voinut varautua paremmin. 

Viestintäkoulutuksen haasteet

Yliopistokoulutusta on jo pitkään syytetty siitä, että nuorilla on hyvät teknologiset taidot ennen kuin he tulevat opiskelemaan. Taidot kuitenkin rapautuvat, jos niitä ei riittävästi harjaannuteta koulutuksen aikana. Ei myöskään opita mitään lisää. Viestinnän koulutus kaikilla tasoilla voi katsoa itseään peiliin ja pohtia, onko uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia otettu tarpeeksi vakavasti huomioon koulutuksessa.

Entä opetetaanko esimerkiksi lääkärikoulutuksessa riittävästi vuorovaikutusta chat- tai etävastaanotoilla? Saavatko tulevat ekonomit riittävästi valmiuksia etäkokousten, virtuaalitiimien tai digitaalisten asiakassuhteiden johtamiseen? 

Meidän pitää katsoa tulevaisuuteen nyt ja varautua paremmin uusiin verkkovuorovaikutuksen haasteisiin. Toisaalta tämä aika saa meidät todennäköisesti entistä enemmän arvostamaan kasvokkaisviestintää ja huomaamaan, että vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvotusten ei täysin korvaa mikään muu viestinnän muoto. Erityisen haasteellinen tämä aika onkin niille, jotka eivät lainkaan pääse kasvokkaiskontaktiin.

Tiivistetty versio tästä tekstistä julkaistiin Aamulehdessä mielipidekirjoituksena 28.3.2020 otsikolla ”Ironian viljelyä kannatta nyt harkita kaksi kertaa”. Jonna Koponen on kansainvälisen liiketoiminnan ja myynnin viestinnän yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistosta

Miksi puheviestinnästä tulee viestintä?

Ensi kesänä puheviestintä muuttuu viestinnäksi Tampereen yliopistossa. Tälle on hyvät perusteet. Oppiaineen nimessä puhe ei sanan enää kuvaa alan opetuksen ja tutkimuksen sisältöä, vaan antaa siitä vääränlaisen kuvan. Nimenmuutos on myös alan kansainvälisen ja kansallisen linjan mukainen.

Puheviestinnän sisältöjä on opetettu Suomessa Turun Akatemian alusta alkaen. Tuolloin oppiaineen nimenä oli kaunopuheisuus ja retoriikka. 1900-luvulla alettiin käyttää nimeä puheoppi, joka myöhemmin muuttui puheviestinnäksi. Tieteenalan nimi on siis muuttunut monia kertoja historian saatossa.

Painopiste on nyt vuorovaikutuksessa

Nykyisin alan opetuksen ja tutkimuksen painopiste on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kehitys on johtanut siihen, että oppiaineen nimessä ”puhe” on rajoittava käsite.

Teknologiapohjaisen viestinnän lisäännyttyä vuorovaikutuksen tutkimus ei enää pitkään aikaan ole rajoittunut puheeseen. Tällä vuosituhannella sosiaalisen median kehitys on vauhdittanut muutosta, jossa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään puhumalla, kirjoittamalla, videoin ja kuvin, ja nämä kaikki vuorovaikutuksen muodot myös sekoittuvat ja niitä käytetään joustavasti keskenään.

Teknologian kehitys on myös lisännyt ihmisten välisen vuorovaikutuksen määrää. Vuorovaikutuksen opetusta ja tutkimusta ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa puheeseen eikä näin myöskään ole käytännössä tehty. Nykyisin alalla tutkitaan ja opetetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta sen kaikissa eri muodoissa viestintätieteellisestä näkökulmasta.

Tampereella seurataan kansainvälistä muutosta

Alan tutkimus on vahvinta Yhdysvalloissa. Puheviestintä-nimi tuleekin yhdysvaltalaisesta oppiaineen nimestä Speech Communication.

Vuonna 1914 perustettu alan ensimmäinen tieteellinen yhdistys oli vuosina 1970-1997 nimeltään Speech Communication Association. Tämä yhdistys poisti speech-sanan nimestään jo 1990-luvulla, koska sitä pidettiin epämääräisenä, rajoittavana ja väärän kuvan antavana. Nykyisin yhdistyksen nimi on National Communication Association, ja se on maailman suurin viestinnän alan tieteellinen järjestö.

1990-luvulla myös yhdysvaltalaiset alan tieteelliset lehdet ja oppiaineet poistivat speech-etuliitteen siten, että useimmiten nimeksi oppiaineelle tuli Communication Studies. Nykyisin nimikettä Speech Communication ei kansainvälisesti enää näe. Alan tunnetuin eurooppalainen tutkija professori Owen Hargie Ulsterin yliopistosta Isosta-Britanniasta totesi jo noin kymmenen vuotta sitten minulle, että Speech Communication nimitys on täysin vanhentunut.

Yhteinen kansallinen linja

Suomessa alan nimestä on käyty keskustelua koko 2000-luku. Tällä hetkellä Suomessa puheviestinnällä on professuureja ja sitä on voinut opiskella kahdessa yliopistossa, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylän yliopiston puheviestintä muutettiin viestinnän oppiaineeksi vuona 2017. Oppiaineet ovat myös yhdessä keskustelleet ja suunnitelleet nimen muuttamista, jotta tieteenalalla olisi kansallisesti yhteinen linja.

Viestintä kuvaa parhaiten alan opetuksen ja tutkimuksen sisältöä. Nimen muuttaminen viestinnäksi ei muuta oppiaineen nykyistä profiilia tai sisältöjä Tampereen yliopistossa. Nykyisessä opetussuunnitelmassa yhdenkään kurssin kohdalla ei mainita puheviestintä-termiä.

Tampereen yliopiston puheviestintä muuttuu viestinnäksi 1.8.2020. Tämä tarkoittaa, että puheviestinnän opintosuunta muuttuu viestinnän opintosuunnaksi Viestinnän monitieteisessä tutkinto-ohjelmassa ja että puheviestinnän maisteriohjelma muuttuu viestinnän maisteriohjelmaksi. Muutoksessa ei ole siirtymäaikaa, eli se tapahtuu yhdessä yössä.