Oman elämänsä ruutuesiintyjä

Väitän, että elämme ruutujen ajassa. Usein aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä katsomme jotakin ruutua. Kuinka monta kertaa päivässä katseemme käykään kännykän ruudussa? Useimmat meistä tuijottavat tietokoneen ruutua suurimman osa työpäivästään ja välillä vapaa-aikanakin. Ilta saattaa hurahtaa television ruutua katsellessa. Joka tapauksessa valveillaoloajastamme kulutamme huomattavan osan erilaisten ruutujen äärellä – joko katsojana tai esiintyjänä. Ruudun kautta välittyvä viestintä on erityistä, ja siihen onkin kiinnitettävä eri tavalla huomiota kuin kasvokkaisviestintään.

Ruutujen äärellä tunteja


Tarkkoja tietoja ruutujen katsomisen määrästä ei ole, mutta eri lähteistä saatavat tiedot viittaavat siihen, että kyse on isoista tuntimääristä. Tilastokeskuksen ruutuaikaa koskevien tietojen mukaan ruutuaika kasvoi kaikissa ikäryhmissä vuosi vuodelta välillä 2017–2021 siten, että vuonna 2021 se oli keskimäärin 4 tuntia 26 minuuttia päivässä. Esimerkiksi pojat ja nuoret miehet viettävät digitaalisten pelien parissa reilusti yli tunnin päivässä.


Finnpanelin mukaan myös tv-ruudun äärellä vietetty aika on kasvanut, ja suomalaiset viettävät tv-ohjelmien parissa keskimäärin runsaat 3,5 tuntia päivittäin. DataReportalin mukaan YouTube on Suomessa suosituin sosiaalisen median alusta, ja sen suomalaiset käyttäjät ovat alustalla keskimäärin 23 tuntia ja 9 minuuttia viikossa.

Suhde ruutuihin


Ruuduista on tullut niin hallitseva osa elämäämme, että niiden haitatkin ovat yhä näkyvämpiä. Työntekijöille on tullut tutuksi Zoom-väsymyksenä tunnettu ilmiö, ja kouluissa on kielletty kännykän käyttö tunneilla. Tutkimusten mukaan parisuhteet kärsivät liiallisesta puhelimen selailusta, ja somen addiktoivan vaikutuksen on lähes jokainen joskus havainnut.


Toisaalta meidän suhteemme ruutuihin voi olla hyvin läheinen. Esimerkiksi suhdetta kännykkään on kuvattu jopa rakkaussuhteen kaltaiseksi, sillä niin tärkeä se meille on. Televisiosta tutut juontajat saattavat tuntua ystäviltämme, ja tietyn sosiaalisen median vaikuttajan postaukset haluaa katsoa päivittäin. Ruutujen katsomisen määrän lisäksi monien tunneside ruutuihin onkin erittäin vahva.

Ihminen ruudussa


Usein se, mitä ruuduista katselemme, on toinen ihminen sekä hänen toimintansa ja viestintänsä. Tavallista on esimerkiksi kohdata ruudun kautta työkavereita videopalavereissa, kuunnella etäluennoitsijaa, seurata televisioesiintyjiä tai sosiaalisen median vaikuttajia taikka katsella tuttujen tai tuntemattomien somevideoita.


Hyvin tavallista on, että henkilö näkyy ja puhuu ruudussa, puhe on suunnattu katsojalle ja ainakin jossain vaiheessa puhuja katsoo kameraan. Puhuja on myös yleensä tietoinen, että hänellä on jonkinlainen yleisö, vaikka se olisi ruudun takana, mahdollisesti katsomassa häntä eri aikaan ja ehkä hyvinkin kaukana. Näissä kaikissa tilanteissa kyse on ruutuesiintymisestä.


Ruutuesiintymisestä onkin nopeasti kehittynyt hyvin yleinen viestinnän muoto. Katsomme paljon ruutuesiintymistä, mutta saatamme myös itse esiintyä päivittäin ruudussa. Ruutuesiintymisestä on tullut myös yhteiskunnallisesti vaikuttavaa esimerkiksi markkinoinnissa, politiikassa, oppimisessa tai johtamisessa.

Ruutuesiintyminen – erityinen viestinnän muoto


Tutkimukset antavat selkeitä viitteitä siitä, että ruudussa esiintyminen on sekä esiintyjän että katsojan näkökulmista erilaista kuin kasvokkaisviestintä. Ruudussa esiintyessään voisi olla hyvä pohtia esimerkiksi sitä, miten ruudun kautta onnistuu antamaan itsestään välittömän vaikutelman, onko esitelmän pitämiseen videokokouksessa valmistautunut yhtä huolella kuin jos puhuisi paikan päällä olevalle yleisölle tai miten saisi tehokkaasti aktivoitua ruudun takana olevia kuulijoitaan ja pidettyä heidän mielenkiintoaan yllä.


Katsojana voisi kiinnittää huomiota siihen, miten puhuja rakentaa aitouden vaikutelmaa ja simuloi vuorovaikutusta tai mikä olisi paras tapa antaa puhujalle palautetta videopalaverissa. Hyvä on myös tiedostaa, että videokokoukset saattavat olla väsyttäviä siksi, että joudumme ponnistelemaan ylimääräisiä tulkitessamme toisten nonverbaalista viestintää.

Ruutuesiintymiseen syytä panostaa


Uskallankin epäillä, että harva meistä on tullut pohtineeksi, kuinka paljon ruutuesiintymistä päivittäin näkee tai kuinka usein itse tulee näkyneeksi ruudussa. Ruudut ovat tehneetkin meistä kaikista arkipäivän ruutuesiintyjiä. Ruutuesiintymisen arkipäiväisyyden myötä on myös voinut unohtua, että ruudun kautta välittyvä viestintä on osin erilaista kuin muu viestintä ja siihen on panostettava, jotta se olisi vaikuttavaa.


Esimerkiksi työpaikoilla johtajaa voi sparrata tiedolla, että tutkimusten mukaan kameroiden auki pitäminen videopalavereissa parantaa viestinnän laatua tai että ideoinnin voidaan kokea onnistuvan videopalaverissa jopa paremmin kuin kasvotusten. Tärkeää on myös osata osoittaa kuuntelemistaan aktiivisesti ja tarvittaessa vahvistaa sanatonta viestintäänsä tai kompensoida sen rajallisuutta sanallisella viestinnällä. Yhteisistä ruutuun liittyvistä käytänteistä kannattaa myös sopia kaikissa organisaatiossa.


Tärkeää on, että kaikilla on riittävästi sekä teknologista että viestinnällistä osaamista myös ruutujen ajassa. Ruutujen ajassa hyvä ruutuesiintyjä saa ideansa paremmin läpi, tulee paremmin ymmärretyksi, luo laadukkaampia suhteita sidosryhmiin sekä rakentaa myönteistä ilmapiiriä ja brändiä. Jokainen asiantuntija ja johtaja tarvitsee näitä taitoja tänä päivänä.

Teksti on julkaistu alun perin Viestijät-blogisivustolla.

Lisää aiheesta:
Isotalus, P. 2025. Ruutukasvot. Esiintymisen lumo iltauutisista somevideoihin. Gaudeamus
Koponen, J., Salin, L. & Isotalus, P. 2025. Etäjohtaminen ja digitaalinen viestintä. Gaudeamus

Ruutujen ansiosta elämme esiintymisen renessanssia

Varmaankin lähes kaikki ovat joskus puhuneet yleisölle eli esiintyneet tai ainakin nähneet jonkun esiintyvän. Näitä tilanteita ovat voineet olla esimerkiksi koulun esitelmät, onnittelupuheet, puhuminen somevideolla tai televisiossa tai niiden katselu. Esiintyminen voikin olla arkista tai juhlavaa, muodollista tai epämuodollista, spontaania tai harjoiteltua taikka kasvokkaista tai medioitua.

Viestintätieteiden juuret ovat esiintymisessä, sillä koko alan opetus ja tutkimus perustuu Antiikin retoriikan oppeihin. Nämä opit käsittelivät erityisesti puhetaitoa eli esiintymistä. Edelleen Antiikin retoriikan opit ovat ahkerassa käytössä.

Pari tuhatta vuotta myöhemmin myös moderni puheviestintätiede alkoi puhetaidon opetuksesta. Vuonna 1914 puhetaidon yliopisto-opettajat Yhdysvalloissa perustivat alan ensimmäisen yhdistyksen The National Association of Academic Teachers of Public Speaking, joka pyrki edistämään myös alan tutkimusta. Nykyiseltä nimeltään yhdistys on National Communication Association, ja se on edelleen jäsenmäärältään viestinnän alan isoin tieteellinen yhdistys. Kyseinen yhdistys perusti myös alan ensimmäisen tieteellisen lehden Quarterly Journal of Speech vuonna 1915. Kyseinen lehti ilmestyy edelleen ja edustaa nimenomaan retoriikan tutkimusta.

Kiinnostus esiintymiseen väheni

Viestinnän alan alkuaikoina esiintyminen oli siis kaikista tärkein, opetetuin ja tutkituin viestinnän muoto. Se on ollut myös lähtökohtana kaikelle muulle alan opetukselle ja tutkimukselle. Toisen maailmansodan jälkeen koko viestinnän ala kuitenkin laajeni valtavasti, ja samalla myös sen tarkastelukohteet monipuolistuivat. Se merkitsi myös esiintymisen kultakauden himmenemistä.

Vuosikymmenten saatossa viestintätieteet ovat pirstaloituneet ja on myös syntynyt uusia viestintätieteitä. Myös ihmisten välisessä viestinnän tutkimuksessa esimerkiksi vuorovaikutus, ryhmät, yhteisöt ja teknologioiden välittämä viestintä ovat kiinnostaneet tutkijoita paljon enemmän kuin esiintyminen. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana esiintymisen tutkimus ja teoreettinen kehitys onkin ollut hyvin vähäistä. Myös esiintymistaidon arvostus on laskenut.

Esiintymisen renessanssi

Esiintyminen on kuitenkin uudessa nousussa. Syynä tähän on ennen kaikkea ruutuesiintyminen. Ruutuesiintyminen tarkoittaa kaikkea esiintymistä, jossa puhuja näkyy kuulijalle, mutta heidän välillään on puhelimen, tietokoneen, tabletin tai television ruutu.

Ruutuesiintymisen myötä esiintyminen onkin saanut uutta sijaa yhteiskunnassa. Keskeisiä tässä kehityksessä ovat olleet lyhytvideot ja sosiaalinen median vaikuttajat. Lyhytvideoita katsellaan erityisesti sosiaalisestamediasta, varsinkin TikTokista, Instagramista ja Snapchatista. Nämä videot saattavat parhaimmillaan kerätä miljoonissa liikkuvia katsojamääriä. Ne ovat keskeisiä vaikutuskanavia esimerkiksi liiketoiminnassa, politiikassa ja viihteessä. Niistä on muodostunut kiinteä osa arkipäiväämme. Lyhytvideot voivat olla hyvin monenlaisia, mutta niiden keskeinen perusmuoto on, että puhuja näkyy kuvassa ja puhuu seuraajille eli esiintyy.

Videoiden lisäksi monet meistä myös työssään tai opiskellessaan katsovat paljon ruutuesiintyjiä, kun Teams ja Zoom ja muut videokokousalustat välittävät meille esiintyjien viestiä. Näillä alustoilla monet myös itse esiintyvät viikoittain. Esiintyminen kytkeytyy myös yhä vahvemmin uusien teknologioiden kehitykseen, kun esiintymistaitoja voi esimerkiksi harjoitella virtuaalilasien tai tekoälyn avulla.

Uusien ruutuesiintymisen muotojen lisäksi vanhoista ruuduista televisio on pitänyt pintansa suomalaisten arjessa. Edelleen jokainen suomalainen katsoo televisiota keskimäärin noin 3,5 tuntia päivässä. Televisioilmaisussa keskeisessä roolissa on aina ollut puhuva pää eli ruudussa esiintyminen.

Esiintymistä enemmän kuin ikinä

Esiintymisestä onkin tullut vähän kuin varkain jälleen erittäin keskeinen viestinnän muoto. Katsomme esiintymistä ja esiintyjiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja helposti myös itse otamme esiintyjän roolin. Väitänkin, että elämme esiintymisen renessanssia.

Renessanssin tyylisuuntaan kuului antiikin arvostus, joten esiintymisen renessanssi on erityisen kuvaava ilmaisu tässä yhteydessä. Esiintymisen keskeisen roolin ja yhteiskunnallisen merkityksen myötä sen analyyttinen tarkastelu myös väistämättä lisääntyy, mikä tuonee myös antiikin retoriikan opit uudelleen entistä vahvemmin päivänvaloon, mutta toivottavasti myös uudenlaisia teoreettisia avauksia. Ruutuesiintymisestä ja sen nykyisistä muodoista voi lukea lisää kirjastani Ruutukasvot. Esiintymisen lumo iltauutisista somevideoihin.

Kirjoitus on julkaistu alunperin 26.8.2025 Prologoksen blogissa.

Kirjallisuus

Isotalus, P. 2025. Ruutukasvot. Esiintymisen lumo iltauutisista somevideoihin. Gaudeamus.

Miksi tutkia televisiota?

Uusi televisiota tarkasteleva tutkimushankkeeni herätti tarpeen puolustaa television tutkimuksen tärkeyttä. Televisiolla on yhä vahva asema ihmisten arjessa. Samaan aikaa television ja sosiaalisen median välillä tapahtuu vaikutteita ottamista molemmin päin. Koskaan aikaisemmin ruudussa ei ole esiinnytty niin paljon kuin nykyään, mikä vuorostaan korostaa ruudussa esiintymisen merkitystä entisestään.

Elokuun alussa alkoi uusi tutkimushankkeeni, jossa keskityn televisioesiintymisen tutkimiseen. Kun olen kertonut muille tästä aiheestani, niin reaktiot ovat usein olleet hämmentyneitä tai jopa vähätteleviä, ikää kuin ilmassa leijuisi kysymys ”miksi tutkia televisiota vuonna 2022?”

Kerroin toiselle televisiotutkijalle tutkimusaiheeni herättämistä reaktiosta. Hänen mukaansa televisiotutkimusta on aina aliarvostettu, sillä televisiota pidetään viihteen, hömpän ja ajantäytön mediana. Se on kaukana kaikesta tärkeästä, yhteiskunnallisesta tai korkeakulttuurista. Siksi sen tutkimustakaan ei pidetä kovin merkittävänä.

Toinen selitys suhtautumiseen todennäköisesti on, että moni ajattelee televisiota vain olohuoneen nurkassa olevana laitteena, jota yhä harvempi katsoo joka ilta tiettyyn aikaan. Nuoriso saattaa sanoa, ettei katso lainkaan televisiota, vaikka tuijottaisi television ohjelmia tietokoneen ruudulta harva se ilta. Osa haluaa jopa korostaa, ettei edes omista enää televisiota, vaikka siitä huolimatta he eivät ole lopettaneet televisio-ohjelmien katsomista.

Televisio edelleen osa arkea

Televisio ei olekaan pelkkä tekninen laite, jota tuijottaa. Televisio tarkoittaa tietynlaisia ohjelmia, formaatteja ja audiovisuaalista ilmaisua. Ennen televisiota pystyi katsomaan vain tietynlaisesta laitteesta, parilta kanavalta ja tiettyyn aikaan. Nykyään televisio-ohjelmia voi katsoa yhtä hyvin puhelimesta kuin tietokoneelta, lukuisilta tv-kanavilta tai vaikkapa maksetuilta suoratoistapalveluilta ja silloin kuin haluaa. On myös kehittynyt ihan uudenlaisia televisiomuotoja kuten Twitch-tv.

Jo 1990-luvulla puhuttiin television kuolemasta, sillä tuolloin ennakoitiin internetin korvaavan television. Televisio on kuitenkin kaikkea muuta kuin kuollut. Uusimpien katsomistilastojen mukaan television katsominen on vain lisääntynyt. Esimerkiksi vuonna 1994 suomalaiset katsoivat televisiota keskimäärin 2 h 33 min päivässä, kun uusimman Finnpanelin TV-mittaritutkimuksen mukaan suomalaiset katsovat televisiota nykyisin reilut 3,5 h vuorokaudessa. Television parissa vietetty aika on viimeisen viiden vuoden aikana lisääntynyt 10 prosentilla. Tästä nykyisestä kokonaismäärästä kotimaisten tv-toimijoiden kanavien katselu oli viime vuonna 2 h 43 min ja loppu muodostui suoratoistopalvelujen katsomisesta. Televisio on siis iso osa vapaa-aikaamme.

Tällä hetkellä tutkijoiden on vaikea yksiselitteisesti rajata ja määritellä televisiota, sillä televisio voi saada niin monenlaisia erilaisia muotoja. Televisio on myös jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi digitaalisuus on muuttanut television katsomista, sisältöjä, tuotantorakenteita, ansaintalogiikkaa ja teknologiaa. Lisäksi suoratoistopalvelujen tulo lineaarisen television rinnalle on valtava muutos. Suoratoistopalvelut eivät ole juurikaan muuttaneet televisioilmaisua, mutta television katsomisen kannalta muutos on radikaali.

Televisio ihmisiä yhdistämässä

Televisio on perinteisesti ollut vahva ihmisiä toisiinsa yhdistävä tekijä. Television alkuaikoina saatettiin mennä naapuriin katsomaan televisiota, jos omaa vastaanotinta ei ollut. Vuosikymmeniä televisio kokosi myös perheen saman ruudun ääreen. Tuolloin televisio myös rytmitti ihmisten arkea vahvasti. Televisio on tarjonnut valtavasti yhteisiä kokemuksia ja rakentanut maailmankuvaamme. Esimerkiksi poliitikkojen toimintaan sillä on ollut suuria vaikutuksia, ja edelleen television vaalikeskustelut ovat eniten yleisöä saavia poliittisia tapahtumia.

Television merkityksen näkee vielä nykyäänkin siinä, miten se antaa puheenaiheita. Televisio-ohjelmat ovat toistuvasti keskustelunaiheina kahvipöydissä ja herättävät helposti julkista keskustelua. Ne näkyvät laajasti myös sosiaalisen median sisällöissä, kaikilla alustoilla. Suosituimmilla televisio-ohjelmilla on jopa erikseen työtekijöitä, jotka vastaavat ohjelman somesisällöistä. Ja vaikkapa nuorten suosimassa Jodelissa tietyillä ohjelmilla on omat kanavansa, joita myös ohjelmien tekijät ahkerasti seuraavat. Big Brother on erinomainen esimerkki tällaisesta somessa elävästä televisio-ohjelmasta.

Televisio on kiinnostavalla tavalla ollut aina jotenkin uuden ja vanhan teknologia välimaastossa. Tullessaan se oli selvästi uutta teknologiaa ja muutti median toimintaa ja ilmaisua laajasti. Edelleenkin televisiotutkimuksissa sitä verrataan toistuvasti radioon ja lehtiin sekä tarkastellaan, kuinka sen visuaalisuus ja ohjelmaformaatit muuttivat aikaisempaa mediaympäristöä. Nyt Internetin aikakaudella se edustaa vanhaan teknologiaa. Televisio onkin toiminut monille somealustoille esikuvana, josta on lainattu ilmaisun eri muotoja. Samaan aikaan myös somen vaikutukset ja vaikutteet näkyvät televisiossa. Television ja somen kosketuspinta on nykyisellään laaja.

Ruudussa esiintymisen merkitys

Sosiaalisen median myötä nykyisin myös esiinnytään ruudussa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uudenlaiset ruutukasvot eli sosiaalisen median vaikuttajat herättävät runsaasti keskustelua, ihailua, ihmetystä ja vastarintaakin tällä hetkellä. Moni tavallinen nuorikin on noussut tunnetuksi ruudussa esiintyjäksi Tiktokissa tai Snapchatissa. Yhä vaikeampi on myös vetää rajaa ruudussa esiintymisen eri muotojen ja alustojen välille. 

Sosiaalinen media on myös radikaalisti muuttanut esiintyjän ja yleisön välisen suhteen rakentumista. Ruudussa esiintyvän henkilön ja katsojan välinen vuorovaikutus ei enää nykyisin ole vain simuloitua, vaan heidän välillään voi olla vaivattomasti myös todellista vuorovaikutusta, mikä muuttaa koko yleisösuhdetta. Muuttunutta yleisösuhdetta kuvastaa esimerkiksi se, että jo 1950-luvulla kehitetty parasosiaalisen suhteen käsite, joka tarkoittaa läheiseltä tuntuvan suhteen muodostumista mediassa esiintyvään henkilöön, on noussut aivan uuteen suosioon. Samalla se joutunut myös kriittisen uudelleenmäärittelyn kohteeksi.

Television ja kaikkien muiden ruutujen haukkaama pala vapaa-ajastamme, ruutujen sisällön yhteiskunnallinen ja sosiaalinen merkitys sekä teknologinen ja ilmaisullinen murros ovat hyviä syitä tutkia televisiota. Television ja muiden ruutujen viehätys, vaikuttavuus ja koukuttavuus perustuvat vahvasti ruudulla näkyvään esiintyjään ja hänen viestintäänsä, mikä tekee ilmiön tutkimisesta tärkeää.

Kirjallisuus

Finnpanel, 2022. Urheilu ja viihde keräävät parhaimmillaan yli miljoona katsojaa – tv-sisältöjen parissa vietetään yli 3,5 tuntia päivässä.

Giles, D. C. 2018. Twenty-first century celebrity: Fame in digital culture. Bingley: Emerald.

Isotalus, P. 1996. Toimittaja kuvaruudussa. Televisioesiintyminen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Isotalus, P. 2017. Mediapoliitikko. Helsinki: Gaudeamus.

Kortti, J., 2011. Multidimensional social history of television: Social uses of Finnish television from the 1950s to the 2000s. Television & New Media 12 (4), 293-313.

Nurmi, S. 1994. TV-katselun kehitys. Teoksessa H. Kasari (toim.) Radio- ja televisiotutkimuksen vuosikirja 1994. Helsinki: YLE.

Rotola-Pukkila, M. & Isotalus, P. 2021. Ystävyyttä vai illuusiota? Parasosiaalisen suhteen näkyminen seuraajien viesteissä sosiaalisen median vaikuttajalle. Lähikuva 34 (2-3), 95-110.

Spilker, H. S., Ask, K. & Hansen, M. 2020. The new practices and infrastuctures of participation: how the popularity of Twitch.tv challenges old and new ideas about television viewing. Information, Communication & Society 23(4), 605-620.