Kun poliitikko tavoittelee omaa puoluettaan laajempaa kannattajakuntaa, on varsin tavallista häivyttää omaa puoluetaustaansa. Viime aikoina olemme saaneet tästä pari kiinnostavaa esimerkkiä.
Kun poliitikko huomaa tarvitsevansa omaa puoluettaan laajempaa kannatusta, niin se usein ilmenee etäisyyden ottona puoluetaustaan. Tällaista ilmenee varsinkin henkilökeskeisissä vaaleissa.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn oli tammikuussa vieraana Ykkösaamussa (Yle 23.1.2021). Kyseisessä haastattelussa Rehn myönsi harkitsevansa presidenttiehdokkuutta. Samassa haastattelussa käytiin myös kiinnostava sananvaihto Rehnin puoluetaustasta toimittaja Seija Vaaherkummun kanssa:
Vaaherkumpu: Voi olla että vasemmistohallitukselle, toki siellä keskusta, teidän puolueenne, on mukana vanhoista porvaripuolueista, mutta saattaa olla…
Rehn: Olen itsenäinen keskuspankkiiri.
Vaaherkumpu naurahtaa
Rehn: Miksi toimittaja nauraa?
Vaaherkumpu: Ehkä kuitenkin keskustan jäsen?
Rehn: Suomessa on kansalaisoikeuksia ja…
Vaaherkumpu: On on on, kyllä on. Mutta on oikein sanoa, että teidän puolueenne, olette puolueen jäsen. Ei, ei virhettä tässä. En ota kritiikkiä vastaan.
Rehn siis pyrki esiintymään muuna kuin selvästi jonkin puolueen edustajana.
Presidenttiehdokkaiden koko kansan kosiskelut
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun keskustalainen poliitikko pyrkii häivyttämään puoluetaustaansa presidentinvaalit mielessään. Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa Esko Aho pyrki ottamaan etäisyyttä keskustaan. Tuolloin syynä oli ensisijaisesti puolueen maalainen imago, josta Aho halusi eroon esiintyäkseen myös kaupunkilaisten ehdokkaana.
Seuraavissa presidentinvaaleissa 2006, kun Tarja Halonen tavoitteli toista kauttaan, hänen vaalisloganinsa oli ”Tasavallan presidentti”. Hän halusi esiintyä koko kansan presidenttinä. Rouva presidentti oli myös selvästi närkästynyt joissakin tilanteissa, kun häntä puhuteltiin vasemmiston ehdokkaaksi, kun hänen ehdokkuutensa takana olivat SDP ja vasemmistoliito.
Henkilöityvät kuntavaalikampanjat
Parhaillaan kuntavaalikampanjat ovat alkamassa. Pormestarimalli on selvästi henkilöinyt kuntavaaleja. Varsinkin mediassa kuntavaalien seuraaminen on vahvasti henkilöitynyt pormestariehdokkaisiin, ja myös puolueet nostavat pormestariehdokkaat kampanjoidensa kärjiksi.
Myös kuntavaaleissa on nähtävissä, että vahva sitoutuminen puoluepolitiikkaan voi olla ehdokkaalle taakka. Kun Kirsi Piha ilmoitti tavoittelevansa Helsingin kokoomuksen pormestariehdokkuutta (1.2.2021) hän esimerkiksi tviittasi: ”Vaaleissa on erilaisia puolueita ja erilaisia ehdokkaita. Äänestetään sen mukaan, missä on ajatuksia, joita halutaan tukea. Siitä muodostuu Helsingille kaupunkilaisten ajatuksia heijastava valtuusto ja kaupunginjohtaja. Spekuloijat spekuloi, vaikuttajat äänestää.” Muutenkin hän korosti lähtevänsä ehdokkaaksi ”intohimosta ja sisäisestä liekistä”.
Puoluepolitiikkaa kaikki tyyni
On hyvin tavallista, että poliittisessa retoriikassa korotetaan tekemisen jaloja syitä ja päämääriä. On eduksi häivyttää omia ja puolueen valtapyrkimyksiä. Varsinkin, jos pyrkii kosiskelemaan muitakin kuin puolueen vakiäänestäjiä, tiukka sidos puoluepolitiikkaan on helposti rasite.
Näyttää siltä, että puoluetaustan häivyttäminen on tyypillistä henkilökeskeisissä vaaleissa. Tällaisissa vaaleissa pyritään erottautumaan enemmän henkilön ominaisuuksilla kuin puolueiden välisillä eroilla. Lisäksi tällaisissa vaaleissa tarvitaan usein myös laajaa kannatusta, joka ulottuu oman puolueen rajojen ulkopuolelle.
On kuitenkin syytä muistaa, että politiikassa on kyse politiikasta. Politiikassa on kyse puolueista sekä niiden valta-asetelmista ja vaikuttamismahdollisuuksissa. Kuntavaaleissakin ääni annetaan puolueelle. Myös moni epäpoliittiselta vaikuttava asia tai ratkaisu on viime kädessä poliittinen.
Pekka Isotalus 