Nykyisin poliitikkojen televisiohaastattelut näyttävät olevan yhä hyökkäävämpiä ympäri maailmaa. Lisäksi muutokset politiikassa, kuten populismin vahvistuminen, asettavat politiikan toimittajille haastattelutilanteissa uudenlaisia haasteita. Kesän alussa julkaistiin kirja Adversarial political interviewing, jossa tutkijat eri puolilta maailmaa tarkastelevat poliittisia televisiohaastatteluja. Itse kirjoitin kirjaan artikkelin, jossa tutkin Suomen hallituksen viisikon vastaamistyylejä kuntavaalien vaalitenteissä.
Kesällä ilmestyi Ofer Feldmanin toimittama tietokirja Adversarial political interviewing, jossa on 18 tutkimusartikkelia tutkijoilta eri puolilta maailmaa. Artikkelien lähestymistavat ja -kohteet ovat hyvin erilaisia, mutta yhteistä niille on, että ne kaikki kohdistuvat television poliittisiin haastatteluihin. Kirjan on kustantanut Springer.
Kirjan alaotsikko on Worldwide perspectives during polarized times, joka viittaa siihen, että nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja globaali poliittinen tilanne heijastuu myös televisiohaastatteluihin. Monissa artikkeleissa lähdetäänkin tarkastelussa siitä, että poliittiset haastattelut ovat muuttuneet entistä kriittisemmiksi ja hyökkäävimmiksi. Artikkeleissa ilmenee erilaisia tapoja, joilla toimittajat yrittävät laittaa poliitikkoja yhä ahtaammalle. He esimerkiksi rakentavat kriittisiä kysymyksiä siteeraamalla muita henkilöitä tai mielipidekyselyjä, asettamalla joko–tai-kysymyksiä, toistamalla kysymyksiä uudelleen ja uudelleen tai osoittamalla, ettei poliitikko vastannut kysymykseen tai että hänen politiikkansa ei ole toiminut. Näin rakennetuissa kysymyksissä toimittaja pehmentää hyökkäävyyttään, mutta laittaa poliitikon silti puolustautumaan.
Haastattelujen uudet haasteet
Monissa kirjan tutkimuksissa puhutaan myös haastattelujen hybridimuodoista, joissa perinteiset televisiohaastattelujen formaatit sekoittuvat. Perinteiseen poliittiseen haastatteluun saattaa sekoittua viihteellisiä piirteitä, jolloin kysytään vaikkapa henkilökohtaisista asioista, tai perinteiseen informaatiota hankkivaan haastatteluun tulee mukaan selvästi asenteellisia kysymyksiä.
Myös populismi on uusi haaste politiikan toimittajille. Yksi artikkeleista analysoi sitä, kuinka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venezuelan presidentti Nicolás Maduro käyttivät haastatteluissaan runsaasti pejoratiivista eli asioita vähättelevää vastaustyyliä. Vähättely kohdistui esimerkiksi mediaan, vastustajiin tai tiettyyn kansalaisryhmään. Toisessa artikkelissa todettiin populistisen politiikan vaativan toimittajilta uudenlaista suhtautumista, sillä populistit usein onnistuvat kääntämään omaksi edukseen toimittajan hyökkäävyyden, vaikka se toimisi muihin poliitikkojen kohdalla. Toisaalta Turkissa presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vallassa olon ajan toimittajien kysymykset ovat muuttuneet vähemmän kyseenalaistaviksi.
Suomen hallitusviisikon vastaustyylit
Omassa artikkelissani tarkastelin hallituksen viisikkoa eli viittä ministeriä ja puolueensa puheenjohtajaa kuntavaalien 2021 yhteydessä Ylen vaalitenteissä. Vaikka suomalaisten toimittajien tyyli ei ole kansainvälisesti katsoen kovinkaan hyökkäävä, niin suurin osa kysymyksistä kuitenkin sisälsi jonkin epäilyn tai väitteen, joka edellytti poliitikolta puolustautumista. Viisikon vastaustyyleille olikin tyypillistä, että suurin osa vastauksia sisälsi jonkinlaista puolustautumisen. Lisäksi tavallista oli vastatessa tarkastella tämänhetkistä poliittista tilannetta.
Puheenjohtajien vastaustyylit olivat erittäin asiakeskeisiä, mutta heidän välillään oli havaittavissa jonkinlaisia eroja. Sanna Marinin asema pääministerinä näkyi hänen vastauksissaan, sillä hän joutui eniten puolustamaan koko hallituksen toimintaa. Toisaalta hän herkimmin puuttui siihen, jos hänen mielestään kysymys oli väärin asetettu. Annika Saarikolla onnistui muita useammin kääntämään vastauksensa myönteisiksi toteamuksiksi puolueesta tai hallituksesta – jopa kehuiksi. Hänellä oli myös paljon tulevaisuuteen liittyvää puhetta. Maria Ohisalon puhe oli puheenjohtajista eniten suuntautunut tulevaisuuteen, varsin myönteisesti värittyneenä. Li Anderssonin vastaukset edustivat monipuolisesti erilaisia vastaustyyppejä, mutta hänellä oli hieman enemmän vastauksissaan viittauksia menneeseen kuin muilla. Anna-Maja Henrikssonin vastaustyyli oli varovainen ja hyvin puolustautuva.
Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että hallitusviisikko vastasi näissä haastatteluissa myönteisemmin ja tulevaisuuteen suuntautuneemmin, kuin mitä aikaisemmat poliitikkojen televisioesiintymisiä tarkastelevat suomalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, vaikka tuloksille ei ole suoraa vertailukohtaa. Selitystä tälle voi pohtia sukupuolesta, iästä tai uudenlaisesta poliittisesta tyylistä. Mielenkiintoista on, että kansainvälisissä tutkimuksissa populististen puolueiden naispoliitikkojen on todettu usein tukeutuvan nostalgiaan eli puhuvan menneisyydestä myönteisessä sävyssä. Hallitusviisikon myönteinen tulevaisuuspuhe saattaa siis kummuta myös poliittisesta näkemyksestä.
Kokonaisuudessaan kirja näyttää, että poliittisiin televisiohaastatteluihin sisältyy paljon tutkittavaa, ja ne myös muuttuvat poliittisen tilanteen mukaan. Onkin yllättävää, kuinka vähän näitä haastatteluja toistaiseksi on ylipäänsä tutkittu. Omakin tutkimukseni antaa aihetta tulosteni laajempaan vertailuun jatkossa, sillä tällä kertaa siihen ei ollut resursseja.
* * * *
Isotalus, P. 2022. The Finnish ”Famous Five” in television interviews: Cultural characteristics of party leaders response style, s. 209-226.
Feldman, O. (toim.), 2022. Adversarial political interviewing. Worldwide perspectives during polarised times. Spinger.
Pekka Isotalus 