Päivä somekohun keskellä – mitä kokemus opetti?

Taustakuva: natanaelginting / freepik.com

Annoin pari viikkoa sitten Lännen medialle haastattelun, jossa analysoin Greta Thunbergin puhetta ja tulkintoja, joita siitä oli tehty. Haastattelustani nousi sosiaalisessa mediassa kohu. Nyt pöly on laskeutunut. Mitä opettavaisesta ja henkilökohtaisella tasolla ahdistavastakin kokemuksesta jäi käteen?

Greta Thunberg piti maanantaina 23. syyskuuta YK:n ilmastokokouksessa puheen, jota seurattiin ja josta puhuttiin ympäri maailmaa. Seuraavana päivänä Lännen median toimittaja pyysi minua arvioimaan puhetta ja sen herättämiä tulkintoja. Siis sitä, miksi osa pitää puhetta erinomaisena ja osa taas on kritisoinut sitä esimerkiksi epäuskottavaksi.

Ihmisenä ajattelen, että Greta Thurnberg on todella rohkea ja taitava nuori ja että monella olisi häneltä opittavaa siinä, kuinka pitää tärkeästä aiheesta hyvä puhe tilanteessa, jossa yleisönä on koko maailma. Professorina en kuitenkaan tällaisissa haastatteluissa esitä henkilökohtaisia mielipiteitä puhujista tai puheiden sisällöstä, vaan pyrin perustamaan näkemykseni tutkittuun tietoon ja analysoimaan asioita sen pohjalta. 

Analysoin siis haastattelussa Greta Thunbergin puhetta retorisena tuotoksena. Toin esille puheen onnistuneita piirteitä, mutta analysoin myös sitä, mikä siinä on voinut joidenkin mielestä olla epäuskottavaa. Arvioin jutussa puheen onnistuneen tavoitteessaan ja kehuin esimerkiksi puheen rakennetta, tasapainoisuutta ja mediaystävällisyyttä. 

Aamulla leimahti somekohu

Verkossa juttu julkaistiin tiistai-iltana ja printissä keskiviikkona.

Keskiviikkoaamuna Twitter-tililleni alkoi nopeasti kertyä ilmoituksia jutun herättämistä kommenteista, joista osa oli emotionaalisesti varsin latautuneita. Eniten jakoja, tykkäyksiä ja kommentteja saivat tviitit, joissa oltiin jaettu ruutukaappauksena vain kommenttini siitä, miksi osa saattaa pitää puhetta epäuskottavana. Siis tämä kommentti: 

”Vaikka kuinka puhuja on perehtynyt asiaan, kyseessä on lapsi. Vaikka asia-argumentit ovat puheessa hyvin tarkkoja, voidaan olettaa, että tiedot on saatu ulkopuolelta. Se, että tieto vaikuttaa muualta hankitulta, ei ainakaan vahvista uskottavuutta.”

Tätä kohtaa minun olisi ehdottomasti pitänyt avata jutussa enemmän ja täsmällisemmin, sillä kaikkihan me hankkisimme tällaista puhetta varten tietoa muualta, kuten pitääkin. 

Kommentissa tarkoitukseni oli arvioida sitä, miksi osa kuulijoista piti puhetta epäuskottavana. Paljon tieteellisiä faktoja ja asia-argumentteja sisältäneet kohdat puheessa poikkesivat selvästi puheen omakohtaisella tunteella ladatusta kokonaisuudesta, eivätkä ne välttämättä 16-vuotiaan sanomana kuulosta itse muotoilluilta, jos ei tiedä, kuinka paljon puhuja on tavannut alan tutkijoita ja perehtynyt aiheeseen. Tutkijana analyysini siis on, että puhetta kritisoineet näkevät todennäköisesti ristiriitaa puhujan eetoksen ja puhutun sisällön välillä.

Mitä tehdä?

Yritin vastata ensimmäisiin juttua koskeviin kommentteihin ja kysymyksiin ennen päivän kiireiden alkamista. Huomasin kuitenkin heti, että nopeasti laaditut vastaukset eivät tässä tilanteessa auttaneet. Ne herättivät vain lisää kysymyksiä ja kommentteja. 

Kun henkilöön kohdistuva somekohu leimahtaa, on yleensä yksi hyvä ja yksi siedettävä mahdollisuus reagoida siihen:

  1. Vastaa mahdollisimman pian asiaa koskeviin kysymyksiin ja kerro asiallisesti ja ystävällisesti näkemyksesi kuohuntaa herättävästä asiasta.
  2. Jos vastaamiseen ei ole mahdollisuutta, suojele itseäsi sulkemalla somekanava tai ainakin sieltä tulevat ilmoitukset.

Koska kalenterini oli koko päivän täynnä ohjelmaa, totesin, että minun oli turvauduttava kakkosvaihtoehtoon. 

Kommentit karkasivat kauas kontekstista

Viestien määrä kiihtyi päivän aikana. Joukossa oli aiemmin mainitsemastani sitaatista paitsi aitoja ja asiallisia kysymyksiä myös tietoista väärinymmärtämistä ja herjan heittoa. 

Tuo kohta jutussa oli minulta kieltämättä kömpelösti muotoiltu. Vaikka olen antanut lukuisia haastatteluja, tein perusvirheen enkä pyytänyt haastattelua tarkastettavakseni ennen julkaisemista. Jos olisin tarkastanut jutun, olisin varmasti itse huomannut, kuinka vaikeasti ymmärrettäviltä puhelimessa sanomani sanat näyttivät kirjoitettuna.

Olin koko päivän kiusallisen tietoinen siitä, että somessa tapahtuu paljon. Tämä tietoisuus kasvatti ahdistusta päivänaikana. 

Pääsin itse lukemaan viestejä vasta illalla. Tässä vaiheessa minun olisi kaikkien oppien mukaan pitänyt vastata juttua kommentoineille ja asiallisesti selittää, mitä haastattelussa tarkoitin sanoa. Tilanne tuntui kuitenkin siinä vaiheessa henkilökohtaisella tasolla sen verran ahdistavalta, että katsoin parhaaksi vaieta asiasta. 

Opettavainen kokemus

Opetan ja tutkin someviestintää. Itselläni on tähän saakka ollut myönteinen näkemys somen potentiaalista keskustelun paikkana. Näin jälkikäteen voi kohun kohteeksi joutumista pitää myös opettavaisena kokemuksena. 

Oli arvokasta myös ammatillisesti huomata, kuinka asiantuntijana voi joutua tikkatauluksi hetkessä ja kuinka ikävältä se siinä tilanteessa tuntuu – ja että vaikka kuinka hyvin tuntisi suositukset siitä, miten somekohun keskellä pitäisi toimia, voi tilanne omalle kohdalle sattuessa myös lamauttaa. Tällöin on tärkeää, että on ihmisiä, joilta voi pyytää tukea ja neuvoja tilanteessa toimimiseen.

Kohu kesti aika tarkkaan vuorokauden. Pölyn laskeuduttua kävin somessa levinneitä kommentteja läpi. Oli lohduttavaa huomata, että twiittaajien joukossa oli monia, jotka olivat ymmärtäneet asian oikein, muistuttivat kontekstista ja yrittivät selittää sitä puolestani parhain päin. Kiitos heille.

Kohu kasvatti omaa empaattista suhtautumistani kanssaviestijöihin. Ensi kerralla itsekin miettii tarkemmin, ennen kuin alkaa kritisoimaan, ilkkumaan tai väärin tulkitsemaan toisen sanomisia. Ja jos huomaan jonkun joutuneen mielestäni syyttä somekohun keskelle, en ehkä myöskään seuraa asiaa sivusta, vaan puutun keskusteluun.

Kuusi syytä, miksi asiantuntijan kannattaa olla Twitterissä

Osallistumista, tiedon jakamista, keskustelua ja kuuntelua. Kysyin Twitterissä, miksi asiantuntijan kannattaa käyttää Twitteriä. Vastausten määrä yllätti.

Maaliskuun puolivälissä pidin kollegoilleni kurssia Twitterin käytöstä. Päivää ennen kurssia lähetin seuraavan tviitin: Pidän huomenna kollegoille kurssin: Twitterin käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa. Mikä sinun mielestäsi tärkein syy, miksi yliopiston asiantuntijoiden kannattaa käyttää Twitteriä?”

Arvasin, että Twitterin käyttäjät tarttuvat kysymykseeni innolla. Silti yllätyin, sillä sain kysymykseeni lähes sata vastausta parin vuorokauden sisällä. Vastaukset olivat erinomaisia ja monilla omiin kokemuksiin pohjautuvia. Syitä tuli laidasta laitaan.

Tiivistin vastauksista muutaman tärkeimmän syyn sille, miksi asiantuntijoiden kannattaa olla mukana Twitter-viestinnässä.

1. Itsensä ja asiantuntemuksensa tunnetuksi tekeminen

Kaikkein useimmin mainittiin, että tutkijan kannattaa kertoa itsestään ja omasta tutkimuksestaan. Monessa tviitissä tilannetta kuvattiin niin, ettei sitä kukaan tee tutkijan puolesta. Todettiin myös, että Twitterissä voi rakentaa omaa brändiään ja tuoda näkyväksi asiantuntemustaan. Kysyttiin myös, miten joku uskaltaa olla poissa Twitteristä.

Omasta asiantuntemuksestaan kertominen katsottiin sekä velvollisuudeksi että mahdollisuudeksi. Tutkijan tehtävään katsottiin kuuluvan omasta tutkimuksestaan tiedottaminen ja myös sen popularisointi. Toisaalta ajateltiin, että Twitter on mitä parhain väylä levittää tietoa omasta tutkimuksestaan.

Tutkija Harry Lunabba (@HarryLunabba) tiivisti oman ajatuksensa tviittiinsä seuraavasti: Jos ei itse nosta omaa tutkimustaan keskusteluun niin ei sitä kukaan muukaan tee. Kammiossa ajatteleminen on tylsää ja tehotonta.”

2. Tiedon jakaminen ja saaminen

Oman asiantuntemuksen jakamisen rinnalle moni nosti Twitterin käytön syyksi myös tiedon saamisen. Usein Twitteriä ajatellaan yksipuolisesti tiedottamisen paikkana, mutta moni korosti sitä, että sieltä myös saa tietoa ja ideoita.

Esimerkiksi Aarne Granlund (@Aarneclimate) kertoi ilmastoasiantuntijoiden tiedonvaihdosta ja nosti samalla esiin Twitterin kansainvälisyyden: Vaikuttamisen ja tietojen vaihdon väline, maailman johtavien asiantuntijoiden tapaaminen helppoa. Väittelyt ja kannanotot voi linkittää dataan ja tutkimukseen. Parasta asiantuntemusta ja syvällistä analyysiä ajankohtaisista asioista. Ilmastoväellä tiivis yhteisö.”

Vuorostaan viestinnän asiantuntija Satu Tähtinen (@SatuTahtinen) toi tutkimustiedon vastaanottajien näkökulman keskusteluun: Saadakseen lukijoita ja näkyvyyttä omalle tutkimukselleen ja työlleen. Lähes kaikki ne väikkärit, joita olen päätynyt lukemaan viime vuosina kehittyäkseni ammatillisesti, ovat sellaisia, joihin on linkitetty Twitterissä.”

3. Keskusteluun osallistuminen

Koko viestiketjun suosituimman tviitin lähetti Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen (@OlliKarkkainen): Oma näkemykseni: Somessa toimiminen on asiantuntijalle palvelutehtävä. Jos asiantuntijat eivät ole mukana some-keskusteluissa, keskustelun käyvät muut kuin asiantuntijat.”

Tviitti kiteyttää monen ajatuksen siitä, että Twitter on nimenomaan paikka keskustelulle ja että asiantuntijalla on erityinen rooli tässä keskustelussa. Monessa muussakin tviitissä korostettiin sitä, että tutkijoiden pitää olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja että juuri Twitter on hyvä paikka siihen.

Keskusteluun osallistumista kuvattiin useilla eri sanoilla. Paljon puhuttiin vuorovaikutuksesta. Tviiteistä heijastui ajatus, että Twitterissä tutkijan on helppo olla vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa. Siellä saa yhteyden päättäjiin, kollegoihin, opiskelijoihin, muiden alojen asiantuntijoihin tai jopa oman kuplan ulkopuolelle ja suureen yleisöön.

Paljon puhuttiin myös mahdollisuudesta rakentaa verkostoa Twitterissä. Vuorovaikutuksen kautta Twitterissä voi tutustua uusiin ihmisiin ja näin hyödyntää siellä olevaa asiantuntijaverkostoa keskusteluihin. Tviittini synnyttämä viestiketjukin on yhden verkoston viestinnän tulos, josta tutkija Matti Välimäki (@mtaval) totesi näin: ”Mahdollisuus mm. tämän ketjun kaltaiseen joukkoistettuun pohdintaan.”

4. Kuunteleminen

Osa sosiaalisen median tutkijoista on sitä mieltä, että termi kuunteleminen kuvaa paremmin kuin seuraaminen sosiaalisen median viestinnän vastaanottoa. Osa Twitterinkin käyttäjistä mieluummin kuuntelee muiden tviittauksia kuin itse osallistuu keskusteluun.

Kuunteleminen todettiin ylipäänsä tärkeäksi syyksi olla Twitterissä. Dekaani Antti Lönqvist (@ALonnq)) tviittasi: ”Tilannekuvan rakentaminen siitä, mitä kaikkea on meneillään ja mitä muut ovat tekemässä; ja toisinpäin: tiedon jakaminen omassa työyhteisössä ja sidosryhmille omasta tekemisestä, tärkeistä tapahtumista jne. ”If it’s not on Twitter, does it even exist?” ;)”

 Oheisessa tviitissä puhutaan tilannekuvan rakentamisesta. Puhuttiin myös mielipiteiden kartoittamisesta tai asioiden haistelusta. Joka tapauksessa kyse on siitä, että seuraamalla tviittivirtaa voidaan päästä perille, mitä oman verkoston mielessä liikkuu tai mistä laajemmin keskustellaan. Siis kuunnella Twitter-keskustelua.

5. Media

Eri sidosryhmistä moni nosti erikseen median. Tutkimuksetkin kertovat, että Twitterissä on paljon median edustajia, joten heitä tavoittaa hyvin sen kautta. Omasta osaamisestaan ja tutkimuksestaan kertominen Twitterissä oli monien mielestä hyvä keino tuoda omaa asiantuntemustaan median tietoon.

Myös moni toimittaja kommentoi viestiketjua korostaen, että Twitter on heille tärkeä tietolähde. Yleisradion toimittaja Kai Jaskari (@KaiJaskari) vastasi tviittini näin: ”Meillä toimittajilla on pohjaton tarve löytää tutkijoita ja muita asiantuntijoita, joilla toivottavasti on tarve tuoda tutkimustietoa esille suurelle yleisölle. Mediasta toiseen kiertävät joka asian kommentoijat voivat hyvin täyttää roolinsa, mutta on raikasta löytää myös muita.”

6. Hauskuus

Toimittaja Salla Vuorikoski (@svuorikoski) sen kiteytti: Se on hauskaa.” Samaan ajatukseen olin ajatellut koko koulutuksenikin päättää.

 * * * *

Sosiaalisen median viestintä vanhenee nopeasti. Yhden tviitin eliniäksi on sanottu muutamaa minuuttia, mikä tarkoittaa sitä, että sitä vanhempia tviittejä harva enää huomaa. Kysymykseni synnyttämä tviittiketju  oli erinomainen. Moni vastaaja onnistui tiivistämään ajatuksensa oivallisesti ja keräsi suuren määrän tykkäyksiä. Päivien ja viikkojen jälkeen tätä ketjua on enää vaikea ainakaan vahingossa löytää Twitterin kätköistä, mutta toivottavasti blogini sisältää mahdollisimman monen vastaajan ajatuksen syistä olla Twitterissä.